”Meidän uuteen navettaan ei haluta mitään porttihässäkkää vaan mahdollisimman vähän rautaa!”. Tämän lauseen kuulee monen navettaa suunnittelevan suusta. Ajatuksen taustalla on se, että navetta olisi yksinkertainen, avoin ja selkeä ja lehmä koskettaisi mahdollisimman vähän rautaan.
Parren oikealla mitoituksella minimoidaan raudan kosketus. Lehmän ei saa ylös noustessaan satuttaa itseään mihinkään putkeen ja maatessaan kosketus parrenerottajaan tulee olla minimaalinen, parhaimmillaan ei lainkaan. Toisin sanoen rautaiset erottimet määrittävät alueen millä eläin on, mutta kosketusta ei synny. Huononmallinen parrenerottaja tai väärä parren mitoitus näkyy usein kiiltävänä rautana - juurikin jatkuvan kosketuksen seurauksena.
Ruokintapöydän luona lehmä lähes väistämättä koskettaa johonkin rautaan. Niskaputki ruokintaesteenä ja rehun hamuaminen pöydältä aiheuttaa helposti lehmille niskahiertymiä, varsinkin jos rehua ei ole työnnetty lähemmäksi. Tutkimusten mukaan lehmän tarve saada rehua on suurempi kuin kipu, mitä se rehua saadakseen joutuu kokemaan. Lukkoaidoissa rautaa on lehmän ympärillä enemmän, mutta paine rehun kurkotukseen on tasaisempi. Mutta myös siellä riski hiertymiin on olemassa. Rehun saavutettavuus ilman kurkottelua on kuitenkin eläimen kannalta tärkeämpää kuin ruokintaesteen malli.
No entäs sitten erilaiset portit ja aidat? Tekemissämme robottinavettojen 4dBarn Boosted -työaikamittauksissa olemme huomanneet, että puutteellinen portitus aiheuttaa paljon ylimääräistä työtä. Robottinavetoissa yleensä siirrellään yksittäisiä eläimiä, kun taas lypsyasemanavetassa siirrellään lehmäryhmiä. Yksittäisten lehmien ajoon voidaan tarvita ylimääräinen henkilö, joka seisoo ”porttina”, kun se metallinen portti puuttuu.
4dBarn Designed navettasuunnittelun pääperiaatteena on, että yksi ihminen pystyy siirtämään yksittäisiä eläimiä helposti ja turvallisesti eri toimintojen ja alueiden välillä. Toisaalta hyvä portitus edesauttaa lehmien omaehtoista liikkumista esimerkiksi robotille ja robotilta takaisin. Esimerkiksi vastapoikineiden lehmien VIC-osastolta oikein mitoitettujen paluunestoporttien kautta lehmäliikenne sujuu 24/7. Lehmät kyllä oppivat kulkemaan porteista ja niitä voidaan opettaa jo nuorkarjanavetassa. Jos lehmät kulkevat kapeita käytäviä niin silloin tulee välttää jyrkkiä käännöksiä ja ulostyöntyviä mutterinpäitä. Niiden aiheuttama vamma voi olla pahimmillaan se syy, miksi eläin ei halua käytävää kulkea. Porttien asennuksessa pitää olla siis erityisen tarkkana, koska lehmälle yksi sentti rautaa väärässä paikassa voi olla liikaa.
Ihmiset tarvitsevat myös kääntyviä siltoja kulkeakseen puhtain jaloin robottihuoneisiin, ilman että tarvitsee astua lantakäytävälle. Saappaiden pesuun lantakäytäviä kulkiessa voi mennä päivittäin yllättävänkin paljon aikaa. Myös karjanhoitajien liikenteen on oltava sujuvaa.
Usein portit voivat näyttää juurikin siltä alussa mainitulta monimutkaiselta hässäkältä useine hyvin erikoisine rakenteineen. Portit ovat kuitenkin vain hitsattua rautaa, eivät monimutkaista tekniikkaa. Investointi hyvään portitukseen maksaa itsensä takaisin parempana toiminnallisuutena ja vähempänä työnkäyttönä. 4dBarnin tekemissä porttisuunnitelmissa jokaisella portilla on jokin tehtävä arjen työn sujuvoittamiseksi.
Robottinavetan porttien ja rakenteiden esittelyvideo (kesto 6 min)
